30.10.2025
Taitotalon Oppimisen tuki – opiskelijan etu -hankkeessa kehitettiin yhteisiä toimintamalleja muun muassa työpaikalla tapahtuvan oppimisen tueksi. Toimintamalleja tehdessä korostui erityisesti parityöskentely ammatillisen vastuukouluttajan ja erityisopettajan kanssa silloin, kun opiskelijalla on enemmän tuen tarvetta.
Halusimme tiivistää tätä kahden ammattilaisen välistä yhteistyötä, koska kummallakin on oma näkökulmansa opiskelijaan ja omat vahvuutensa opiskelijan kasvun tukemisessa.
Työpaikalla tapahtuva oppiminen on ammatillisen koulutuksen ytimessä. Se tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden kasvaa osaajaksi aidossa työympäristössä. Opiskelijan onnistuneet työelämäkokemukset ovat koko henkilöstön ja usein työpaikkojenkin yhteinen tavoite, ja osa opiskelijoista tarvitsee työpaikalla enemmän tukea kuin toiset. Oikea-aikainen tuki on erityisen tärkeää työssäoppimisen aikana.
Ennaltaehkäisy ja varhainen tunnistaminen
Oppimisen tuen ei tulisi olla vain reaktiivista, vaan parhaimmillaan se on ennakoivaa. Työkaluna tuen ennakointiin työssäoppimisjaksolla voi toimia esimerkiksi sähköinen oppimispäiväkirja. Sen avulla opettaja voi seurata opiskelijan kokemuksia ja oppimista myös silloin, kun fyysinen läsnäolo työpaikan arjessa ei ole mahdollista. Kun opiskelijan ääni kuuluu säännöllisesti, mahdollisiin haasteisiin voidaan tarttua ajoissa – ennen kuin ne kasvavat esteiksi. Lisäksi työpaikkaohjaajia kannustetaan olemaan oppilaitokseen yhteydessä matalalla kynnyksellä, jotta voidaan yhdessä miettiä ratkaisuja jo pienempiinkin haasteisiin, ennen kuin harjoittelua pitää keskeyttää.
Mitä sitten tehdä, jos opiskelija tarvitsee enemmän tukea? Erityisen tuen tarve, kehittyvä kielitaito tai osatyökykyisyys voivat vaikuttaa työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen merkittävästi. Silloin kouluttajan ja opiskelijan, sekä mahdollisesti erityisopettajan on mietittävä, kuinka asiasta keskustellaan työssäoppimispaikalla.
Tuen sanoittaminen työelämässä
Esimies ja työpaikkaohjaajat todennäköisesti reagoivat erityisen tuen tarpeeseen positiivisesti, kun asiaa lähestytään ratkaisujen kautta. Ongelmalähtöinen lääketieteellisten diagnoosien kertominen sen sijaan saattaa herättää ennakkoluuloja.
Esimerkiksi asian voi esittää sanomalla: “Pekka hyötyy kuvallisista ohjeista.” tai ”Mayalle olisi hyvä, jos hän voisi videoida työvaiheita ja kerrata sitä kautta ohjeet.”. Kouluttaja ja erityisopettaja voivat ohjata opiskelijaa siihen, mitä voi sanoa, mitä kannattaa sanoa ja mitä ei kannata sanoa työpaikalla.
Tuen sanoittaminen vaatii herkkyyttä, mutta myös rohkeutta. Työpaikoilla ei yleensä ole totuttu puhumaan tuen tarpeesta kuten oppilaitosympäristössä, vaikka tarve oppimisen tuelle ei välttämättä lopu ihmisen valmistuessa opinnoistaan ja työllistyessä. Tässä oppilaitoksen henkilökunta voi toimia välissä puskurina ja tulkkina. Opiskelijan yksilöllisistä oppimisen haasteiden ratkaisukeinoista kannattaa puhua ajoissa työpaikalla, jotta työssäoppimisesta saadaan mahdollisimman onnistunut kokemus puolin ja toisin.
Opiskelija saattaa ajatella, ettei voi pyytää apua, koska se on merkki osaamattomuudesta tai avuttomuudesta. Todellisuudessa kyse on päinvastaisesta: tuen tarpeiden sanoittaminen osoittaa rohkeutta ja auttaa oppimaan paremmin. Kun opiskelija osaa ja uskaltaa kertoa esimerkiksi tarvitsevansa kuvallisia ohjeita tai mahdollisuutta kokeilla ensin yhdessä, oppiminen helpottuu ja onnistumisen kokemukset lisääntyvät.
Yhteinen ymmärrys syntyy yhteisestä keskustelusta
Oppimisen tuen kehittäminen ei ole yhden ihmisen tehtävä – se vaatii jatkuvaa vuoropuhelua ja osaamisen vahvistamista oppilaitoksen koko henkilökunnalta. Kun oppimisen ja erityisen tuen kysymyksiä käsitellään yhdessä, syntyy jaettu ymmärrys siitä, mitä tuki tarkoittaa käytännössä ja miten sitä voidaan toteuttaa eri rooleissa. Tämä on sekä pedagoginen kysymys, mutta myös työyhteisön kulttuurinen valinta: haluamme nähdä opiskelijan yksilönä, jolla on vahvuudet ja kehittämisen kohteensa, ja jonka oppimista ja ammatillista kasvua tuetaan moniammatillisesti, saumattomalla yhteistyöllä.
Säännölliset keskustelut ammattiryhmien välillä, yhteiset koulutukset ja kokemusten jakaminen vahvistavat henkilöstön kykyä tunnistaa tuen tarpeita ja toimia niiden edistämiseksi. Taitotalossa on oppimisen tuen hankkeen aikana tarjottu henkilökunnalle koulutusta ja sen kautta tuotu työkaluja omaan työhön. Koulutuksen aiheita ovat olleet restoratiivinen sovittelu, tunnetaidot, neuromonimuotoisuus ja ratkaisukeskeinen ohjaus. Tavoitteena on, että jokainen ymmärtää oman roolinsa oppimisen tukijana – oli kyseessä ammatillinen kouluttaja, YTO-kouluttaja, opinto-ohjaaja tai erityisopettaja. Ammatillisen oppilaitoksen henkilöstön ymmärryksen kasvattaminen vahvistaa myös opiskelijan polkua kohti osaamista. Oppimisen tuki ei siis ole erillinen osa opetusta, vaan sen ytimessä. Kun henkilöstö yhdessä opettelee oppimisen tukemisen taitoja, yhteistyö ja yhdessä toimiminen vahvistuu samalla.
Oppilaitoksen sisäistä yhteistyötä täytyy rakentaa ja tukea yhteisillä käytänteillä ja toimintatavoilla. Henkilöstöllä olisi hyvä olla selkeät toimenkuvat ja rakenteet koko talon tasolla, jotta saumaton työparityöskentely mahdollistuu. Omista töistä ja työtilanteesta avoimesti puhuminen on hyödyllistä ja sille kannattaa antaa aikaa sekä tilaa. Keskustelu auttaa samojen opiskelijoiden kanssa työskenteleviä ymmärtämään paremmin kokonaisuutta. Lisäksi keskustelusta on apua oman roolin sisäistämiseen, jonka jälkeen pystyy tukemaan kollegoitaan heidän töissään ja jakamaan taakkaa.
Yhteinen tavoite – opiskelijan onnistuminen
Oppimisen tuki rakentuu oppilaitoksen yhteisestä kulttuurista, jossa opiskelijan onnistuminen on kaikkien yhteinen päämäärä. Kun kouluttajat, opinto-ohjaajat, erityisopettajat ja työpaikkaohjaajat toimivat yhdessä, syntyy oppimisen ekosysteemi, jossa jokaisella on oma tärkeä roolinsa. Tärkeintä ei ole, että kaikki tietävät kaiken – vaan että jokainen tietää, miten toimia yhdessä opiskelijan parhaaksi. Positiivinen pedagogiikka muistuttaa meitä siitä, että jokaisella opiskelijalla on vahvuuksia, potentiaalia ja oikeus tulla nähdyksi oppijana.
Moniammatillinen yhteistyö vaatii selkeitä rakenteita ja rooleja, mutta se on myös enemmän kuin rakenteita – se on pedagoginen voimavara. Kun opiskelijan polkua kuljetaan yhdessä, katse pysyy yksilössä, hänen vahvuuksissaan ja kasvussaan. Silloin oppiminen on sekä mahdollista, että merkityksellistä.
Oppimisen tuki – opiskelijan etu -hankkeen aikana onkin aloitettu keräämään hyviä käytänteitä ja kirjaamaan ylös “Taitotalon ohjauksen ja oppimisen tuen käsikirjaa”. Kokoamme yhdessä sovittuja toimintatapoja dokumentiksi, jonka kautta on helpompi perehdyttää myös tulevaisuuden taitotalolaisia oppimisen tuen kulttuuriin.
Hankkeessa on saatu paljon hyvää ja mielekästä aikaan muutamassa vuodessa. Oppimisen tuen käsikirja ei vielä valmistu hankkeen loppuessa, vaan kirjoitustyö jatkuu pienryhmissä. Käsikirjan ollessa valmiimpi kokonaisuus, pyydämme siihen koko henkilöstöltä kommentteja. Näin saamme siitä kokonaisuuden, jonka tekemiseen koko henkilökunta on saanut antaa äänensä. Käsikirjasta sisältämistä asioista tulee toimintatapa, jonka kaikki voivat allekirjoittaa.
On haikeaa, kun loistava hanke on päättymässä mutta toisaalta ihanaa, että monet hankkeen tuotokset jatkavat vielä elämäänsä juurrutettuina käytänteinä.
OPH:n rahoittama Taitotalon Oppimisen tuki – opiskelijan etu -hanke
Hankkeessa on kehitetty toimintamalleja, jotka tukevat opiskelijoita siirtymissä työelämään ja jatko-opintoihin. Tässä kolmiosaisessa blogisarjassa tuomme esiin keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat opiskelijan ammatilliseen kasvuun koko opintopolun ajan.
- Ensimmäisessä blogissa esiteltiin opiskelijan polku työelämään kymmenen askeleen kautta. Infograafi jäsentää tuen vaiheita hakeutumisesta työllistymiseen ja tuo esiin, miten moniammatillinen yhteistyö kulkee mukana koko matkan ajan.
- Toisessa blogissa keskityttiin saavutettavuuteen ja vahvuusperusteiseen oppimiseen. Koulutuksen selkeys, vuorovaikutteisuus ja opiskelijalähtöinen tuki muodostavat perustan, jossa jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään.
- Tässä kolmannessa blogissa syvennytään moniammatilliseen yhteistyöhön ja oppilaitoksen yhteiseen kulttuuriin, jossa oppimisen tuki ei ole yksittäisen henkilön vastuulla, vaan koko yhteisön tehtävä. Tuen sanoittaminen, yhteiset keskustelut ja rakenteet luovat ekosysteemin, jossa opiskelijan onnistuminen on kaikkien yhteinen päämäärä.
Hankkeen aikana on aloitettu Taitotalon ohjauksen ja oppimisen tuen käsikirjan kokoaminen – dokumentti, johon kirjataan yhdessä sovitut toimintatavat ja hyvät käytänteet. Sen avulla voidaan perehdyttää tulevaisuuden taitotalolaisia oppimisen tuen kulttuuriin ja varmistaa, että hyväksi havaittu työ jatkuu myös hankkeen jälkeen.
Blogisarja kutsuu lukijan mukaan kehittämään oppimisen tukea – ei vain rakenteiden tasolla, vaan asenteena, joka näkyy arjen kohtaamisissa, yhteistyössä ja opiskelijan ammatillisen kasvun tukemisessa.
Kirjoittaja Laura Hassi toimii projektipäällikkönä Oppimisen tuki – opiskelijan etu -hankkeessa, jossa tuetaan opiskelijoita erilaisissa nivelvaiheissa, kuten siirtymä TUVA-koulutuksesta tutkinto-opiskelijaksi, ammatillisesta tutkinto-opiskelijasta korkeakouluun ja opiskelijan työelämään siirtymisessä.
Lue lisää
Oppimisen tuki – opiskelijan etu -hanke
