Digiuuvatti on onnellinen anarkisti, joka ei teeskentele työntekoa Uutinen

En voi ehdoitta hypätä kumpaankaan kelkkaan, mutta verkkopedagogiikkaan perehtyneenä vannon, että etäopetus voi olla aivan yhtä yhteisöllistä kuin lähiopetuskin. Suomessa on kaikilla koulutusasteilla paljon hyviä opettajia, jotka ovat erikoistuneet tai voisivat erikoistua nimenomaan etäopettamiseen ja sen kehittämiseen.

Onnistunut digipedagogiikka sisältää myös hitusen anarkiaa. Sen tavoitteena on romuttaa hierarkioita opettajan ja oppijoiden väliltä. Kehitettäessä verkkopedagogiikkaa anarkismille pitää antaa jalansijaa ja byrokraattiset prosessit joutavat romukoppaan.

Etäopetuksen asiantuntijoita ovat opettajat ja opiskelijat

Tutustuin taannoin erään etäopiskelukyselyn tuloksiin. Niiden mukaan noin puolet vastanneista opiskelijoista koki, että etäopetus on parempaa tai yhtä hyvää kuin lähiopetus. Twitterissä puolestaan liikkui keskustelu, jossa vitsailtiin, että jos halutaan tietää terveysasioista, niistä kysytään sairaanhoitajilta ja lääkäreiltä. Turvallisuusasioita kysytään poliiseilta, mutta opetuksesta ja sen kehittämisestä sen sijaan kysytään aina ministereiltä. Kommentoin kyseiseen keskusteluketjuun, että verkkopedagogiikan asiantuntijana en ole saanut aiheesta ainuttakaan haastattelupyyntöä.

Suosituin argumentti etäopetuksen vastustamiseen tuntuu olevan perustelematon opiskelijan etupuhe. Julkisessa keskustelussa vedotaan mystisesti opiskelijan oikeuteen olla lähiopetuksessa, mutta etäopetuksen edut vaietaan kuoliaiksi. On mielenkiintoista, miten monet ovat mielestään opiskelijoiden etujen asiantuntijoita.

Digiuuvatti on uusi musta

Iloitsen työnantajani Taitotalon verkkopedagogiikan kehittämismyönteisyydestä. Erityisen ylpeä olen siitä, että meille taitotalolaisille verkkopedagogiikka ja sen kehittäminen ovat tekoja. Voitimme esimerkiksi juuri tarjouskilpailun pelillistämiseen liittyvästä koulutuksesta. Näin ollen saamme järjestää koulutuksen, jossa työttömyysuhan alaisille henkilöille opetetaan pelillistämistä. Luotsaan projektia riemumielin aloittaen konkreettisesta opetustyöstä.

Se, että vouhkaan etäopetuksen ja verkkopedagogiikan mahdollisuuksista, ei tarkoita, että ajattelisin oman verkko-opetukseni olevan täydellisen osallistavaa ja onnistunutta. Intoilen ainoastaan siksi, että lähes milleniaalina tiedän nykytekniikan mahdollistavan verkon yli tapahtuvan aidosti dialogisen vuorovaikutuksen. Se, joka muuta väittää, on kaikkien digiuuvattien äitiuuvatti.

Ammatillisen koulutuksen näkökulmasta en ole huomannut kenenkään mainitsevan, että kaikki digitaidot lisäävät työelämävalmiuksia. Rakkaita opekollegoitani haluaisinkin muistuttaa siitä, että vaikka olisimme itse miten digiuuvatteja hyvänsä, niin emme varmasti halua kasvattaa lisää uuvattikansaa. Sen sijaan haluamme varmasti mahdollistaa jälkipolvillemme modernin diginomadin työuran ja elämän.

Viisi vinkkiä parempaan digiopetukseen

Jottei puheeni jäisi pelkäksi konsulttihölinäksi, jaan hyväksi havaitsemani viisi vinkkiä toimivan etäopetuksen järjestämiseen.

1. Oppimispelit, opetuksen pelillistämiseen on useita ilmaisia ja helppokäyttöisiä sovelluksia.
2. Flippaa opetus, käänteisessä opetuksesta oppijat perehtyvät opiskeltavaan aiheeseen etukäteen.
3. Vuorovaikutus, dialogin ja palautteen on oltava keskiössä, olipa opetus sitten lähi- tai etäopetusta.
4. Oman pään säätäminen, asenne ja suhtautuminen. Muista, että etäopetus ei ole verkon välityksellä toteutettavaa lähiopetusta. Älä luennoi yksin, vaan osallista.
5. Rohkeus epäonnistua ja kokeilla uutta. Kukaan ei ole seppä syntyessään.

Ja bonusvinkkinä muistutan vielä:

6. Valmistaudu tukemaan opiskelijoita, mutta ymmärrä, että he ovat usein parempia digivälineissä kuin sinä. Uskaltaudu myös oppijan rooliin.

Instituutiobyrokratia on huono selitys

On helppoa ajatella, että opetusalan säädökset ja byrokratia tappavat innovatiivisimmat digikokeilut. Se, että opetuksen pitää perustua opetussuunnitelmiin ja esimerkiksi tutkinnon perusteisiin, on huono tekosyy jättää digipedaloikka ottamatta. Menemällä säädösverhon taakse lähinnä teeskentelee työntekoa. Uusille teknologioille on helppoa sanoa ei piiloutumalla sen suojaan, että näin ei kuulu tai näin ei saa tehdä. Monesti todellinen syy vastahakoisuuteen on opettajan osaamattomuus. Ammatillisessa koulutuksessa verkkopedagogiikan kehittämisen tulisi olla työelämä- ja opiskelijalähtöistä.

Kehotan lukemaan ammatillisen koulutuksen arviointiperusteita luovalla silmällä eikä niin kuin piru Raamattua. Liian usein kuulen ammatillisen koulutuksen opettajista, joita ei kiinnosta enää mikään. Opettajienhan pitäisi olla nimenomaan niitä, joita kiinnostaa kaikki: ihmisyys, oppiminen ja vielä aiheetkin, joita he opettavat. Välillä mietin, että pitäisikö opettajan olla samalla tavalla määräaikainen ammatti kuin vaikka presidentin. Tehtävän määräaikaisuus pitäisi opettajien työmotivaatiota yllä.

Toisaalta on ollut huikeaa huomata, että moni opettajakollega on löytänyt etäopetuksen myötä uudestaan opetuksen kehittämisen ilon. Innostunut opettaja tuottaa innostuneita oppijoita ja hyviä oppimistuloksia.  

#digiuuvatti

Ja jotta diginegatiivitkin tulevat ravituiksi, niin on tietenkin päivänselvää, että yksi opetusmuoto ei sulje toista pois. Mustavalkoinen ajattelu ei palvele ketään, ja eri oppimisen muodot tukevat erilaisia oppijoita, tarpeita ja tilanteita. Maailmaa niin kuin etäopetustakin tulee tarkastella raikkain silmin, vaikka toimiva kristallipallo onkin vasta tulevaisuuden keksintö.

Lopuksi haastan kaikki opetusalan toimijat pelaamaan itse keksimääni digiuuvattipeliä: kuvittele pahin mahdollinen skenaario, johon voit etäopetuksessa joutua, ja jaa se somessa hashtagilla #digiuuvatti.

Heidi Paal on verkkopedagogiikan asiantuntija ja digikulttuurin kehitysvastaava Taitotalossa. Heidin kiinnostuksen kohteita ovat hyvä etäopetus, tekoäly, robotiikka, oppimisanalytiikka ja pelillistäminen. Lisäksi Heidiä inspiroi viestintä, oppimismuotoilu sekä käyttäjäkokemuksen parantaminen opetuksessa. Ja aina kannattaa muistaa myös yksisarviset ja sateenkaaret.