20.4.2021
Ensimmäisenä tuli mieleeni, että olenko jotenkin epäonnistunut ammatillisessa kehityksessäni, kun en ole vaihtanut työpaikkaa muutaman vuoden välein? Työpaikkaa vaihtamalla olisin saanut hyvin uusia näkökulmia ja tapoja työn tekoon. Uskottavuutta. Vakuuttavuutta. Vahvempaa asiantuntijuutta.
Paraneeko asiantuntijuus työpaikkaa vaihtamalla?
Asiantuntijatehtävissä työpaikan vaihtaminen on yksi keino huolehtia hyvältä näyttävästä cv:stä ja houkuttelevasta asiantuntijaprofiilista. Luulisin, että tällainen kehitys ehkä myös ruokkii itse itseään: runsas cv näyttää työnantajasta houkuttelevalta ja kannustaa palkkaamaan.
Työpaikan vaihtamiskierre toimii itseään ruokkivasti: työllistyminen uusiin paikkoihin on aina vain helpompaa, kun taustalla on useita vakuuttavan näköisiä työjaksoja. Vakuuttavilla tarkoitan siis riittävän pitkiä, mutta en liian pitkiä työsuhteita. 1–2 vuoden mittaiset työsuhteet voivat olla rekrytoijalle merkki turhan tuulisesta työntekijästä.
Tilastot ja työpaikan vaihtaminen
Nopealla googlettamisella MTV:n julkaisemasta uutisesta selvisi, että ”Tilastokeskuksen vuoden 2013 työolotutkimuksen tulokset kertovat, että nykyään palkansaajat työskentelevät saman työnantajan palveluksessa keskimäärin 10 vuotta. Se on pari vuotta pidempään kuin 1980-luvulla.” [1]
Uutinen on vuodelta 2019. Vaikka tutkimus on vanha, sopii se ajatukseni tueksi, sillä pohdinhan tässä vuonna 2001 alkanutta työsuhdettani. Pointti on siis se, että 8 vuotta sitten työsuhteen keskimääräinen pituus oli kymmenisen vuotta.
Lisäksi opin, että ”Vuoden 1997 jälkeen työpaikkaa vaihtaneiden osuus kasvoi tasaisesti molemmilla sukupuolilla. Uusimman työolotutkimuksen mukaan työpaikkaa viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana vaihtaneita oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin (45 %).” [2]
Teksti on Tilastokeskuksen julkaisusta Digiajan työelämä – työolotutkimuksen tuloksia 1977–2018 ja se on kirjoitettu vuonna 2018. Tästä selviää se, että jo ennen kuin aloitin nykyisessä työpaikassani, oli työpaikan tiheähkön vaihtamisen suosio nousemassa. Oletan myös, että suunta on tästä lähtien ollut enenemään päin. Perustan oletukseni siihen, että harvoin enää puhutaan henkilöistä, jotka ovat tehneet koko uransa saman työnantajan palveluksessa. Ainakaan markkinoinnin tehtävissä.
Työpaikan vaihtaminen on suositumpaa yksityisellä puolella. Yksityisellä sektorilla työskentelevät (48%) vaihtavat työpaikkaa useammin kuin esimerkiksi yliopistoissa (29%), valtiolla (32%) tai kunta-alalla (40%) työskentelevät.
Tutkimuksen mukaan työsuhteiden kesto riippuu toimialasta. Esimerkiksi finanssialalla arvostetaan pitkiä työsuhteita, mutta vaikkapa it-alalla lyhyet työsuhteet ovat enemmän arkipäivää. Itse olen töissä yksityisellä sektorilla, koulutustoimialalla ja jo aiemmin mainitsemissani markkinoinnin tehtävissä.
Onko kokemuksella arvoa?
Pohdinta oman asiantuntijuuden uskottavuudesta aiheuttaa paineen tunnetta rinnassa. Minulla on pitkä historia yhden työnantajan palveluksessa, joten päätin pohtia asiaa siitä näkökulmasta.
Riippumatta työpaikasta asiantuntija joutuu koko ajan seuraamaan omaa alaansa ja sen kehitystä. Minäkin teen niin. Pidän ammattitaitoani ja yllä erilaisilla koulutuksilla, kursseilla ja webinaareilla. Verkostoidun uusiin ihmisiin ja seuraan aktiivisesti oman alan keskusteluja sekä puheenaiheita. Joskus myös nostan omia aiheita keskusteluun erityisesti somessa.
Käytän itseni kehittämiseen melko paljon aikaa. Ja näin joutuvat tekemään myös muut sisältömarkkinoinnin ja sosiaalisen median tehtävissä työskentelevät henkilöt. Asiat muuttuvat ja niissä pitää pysyä mukana.
Hiljaisen tiedon merkitys
Onneksi minun ei tarvitse enää kamppailla yrityksen sisäisen hiljaisen tiedon hankinnassa. Puhun nyt toimintatavoista ja yrityskulttuurista. Tietämys niistä on kertynyt työvuosien kanssa samaa vauhtia. Ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän tiedän. Hiljainen tieto on jotain sellaista, mitä ei lyhyen työsuhteen aikana ehdi saada. Eikä sitä voi koulutuksella hankkia.
Hiljainen tieto helpottaa ja nopeuttaa työntekoa. Se auttaa ymmärtämään, miksi asiat ovat niin kuin ovat. Se tuo syvyyttä työhön.
- Tiedän, mitä on tapahtunut tätä ennen ja missä kaikessa nämä tapahtumat pitää osata ottaa huomioon.
- Tunnen, kuka kukin on ja tiedän, mitä muuta he osaavat kuin nykyiseen tehtäväänsä liittyviä asioita.
- Ymmärrän, miksi käytössä on tämä sovellus/sääntö/toimintatapa eikä tuota toista, vaikka se olisi tässä ja tässä asiassa kätevämpi.
- Tiedän miltä ihmisistä eri asiat eri aikoina ovat tuntuneet – mitä olemme surreet ja mistä iloinneet.
Omassa työpaikassani hiljaista tietoa ovat myös perusymmärrys ammatillisista perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista, oppisopimuksesta ja muista aikuisten kouluttautumiseen sekä yritysten henkilöstön kehittämiseen liittyvistä asioita. Olen niistä aktiivisesti hajulla. Ihan väkisinkin.
Uskon, että hiljaisen tiedon ansiosta minulla on työpäivien aikana enemmän aikaa ydintekemiseen ja oman substanssiosaamisen kehittämiseen, kuin jos olisin ollut talossa vasta pari vuotta. Se on selvä etu.
Yhteistyö ja luottamus kunniaan
Pitkän työsuhteen eduksi luen myös sen, että hiljalleen yhteistyö kollegoiden kanssa suoraviivaistuu, kun tuntee työkaverinsa ja hänen työtapansa hyvin. Ja myös toisinpäin. Yhteistyö hioutuu hiljalleen särmättömäksi. Harvassa ammatissa yksilö pystyy suoriutumaan työstään täysin ilman kollegoiden tai esimiehen tukea. Tai ehkä pystyy, mutta uskon silti, että jokainen hyötyy sparrailusta.
Kollegan sparrauksella on ainakin omassa työssäni asioita nopeuttava vaikutus. Se on hyvä väylä saada asioihin tuore näkökulma henkilöltä, johon luottaa ja jota arvostaa.
Erityisesti nyt viimeisen vuoden aikana, kun sekä minä että muut toimistotyöläiset ovat siirtyneet koteihinsa etätöihin, on ryhmän säännöllinen tuki ja digivälineiden avulla muodostetut tapaamiset osoittautuneet tärkeäksi. Ehkä aiemmassa normaalissa, jossa syntyi myös spontaaneja kohtaamisia ja keskusteluita kahvihuoneissa, kohtaamisten tärkeyttä ei osannut arvostaa tällä tavalla.
Kokemuksen sietämätön keveys
En osaa sanoa työpaikan vaihtamisen eduista, mutta sen sijaan pystyn ainakin itselleni vakuuttamaan, että pitkäaikainen työsuhde ei välttämättä ole kiviriippa. Se on etu sekä työnantajalle että minulle itselleni.
Kysymykseksi jää enää onko työelämä kanssani samaa mieltä? Jos tulen irtisanotuksi tai itse päätän jatkaa työuraa työnantajani kanssa eri suuntaan, onko pitkä työsuhde taakka?
[2] Digiajan työelämä – työlotutkimuksen tuloksia 1977–2018
Kirjoittaja työskentelee Taitotalon in-house markkinoinnissa sisältömarkkinoinnin osaajana. Hän etsii ja kertoo eteenpäin tarinoita asiakkaidemme onnistumisista, kouluttamiemme toimialojen tapahtumista sekä asioista ja asiantuntijoista koulutusten taustalla. Video on hänelle ominainen viestintäväline, mutta myös kirjoittaminen sujuu. Lisäksi hän valokuvaa ja tekee tarvittaessa graafista materiaalia tarinoiden tueksi.
