Ajankohtaista

10.2. ilmestyneessä blogikirjoituksessani Strategiasta konkreettisiin tulevaisuuden osaamistarpeisiin käsittelin tulevaisuuden osaamisien tunnistamista. Painotin, että keskeistä on tulevaisuuslähtöinen osaamisen johtaminen.

Kun määrittelemme organisaatiomme pitemmän aikavälin tavoitteita, pohdimme ensin, millaisia tuotteita tai palveluita haluamme tulevaisuudessa tarjota, missä markkinoilla tuolloin olemme ja ketkä ovat asiakkaitamme.

Pari vuotta sitten osaajapula käsitteenä ei ollut kovin tunnettu. Nykyään siihen törmää jatkuvasti.

Testipiste siirtyi joulukuussa käyttämään adaptiivisia suomen kielen testejä.

Tapahtui töissä: Haastattelin afrikkalaistaustaista nuorta miestä, joka puhui minua paremmin mm. kahta eurooppalaista valtakieltä ja jolla oli paperit kansainvälisestä IB-lukiosta sekä suomalaisesta ammattikorkeakoulusta. 

Kysymykseen vastaaminen edellyttää oman organisaation ja toimintaympäristön vahvaa tuntemusta, mutta myös erityisesti näkemystä, miltä maailma voisi näyttää vuonna 2030.

Taitotalon opiskelijakunnan puheenjohtaja kirjoitti Taitotalon henkilöstölle kesän kynnyksellä.

Me suomalaiset olemme tottuneet ajattelemaan, että kaikkihan nyt lukea osaavat. Lukutaidottomaan ihmiseen törmääminen yllättää.

Motivaation merkitys asioiden aikaansaamisessa on huikea. Miten se toimii, miten ihminen saadaan liikkeelle? Esimerkiksi ympäristökasvatuksessa ekologisuustyö alkaa jo lapsuudesta.

Osallistuin vappuviikolla ALTE:n ensimmäiseen digitaaliseen symposiumiin, jolla oli niinkin tarttuva nimi kuin Safeguarding the future of multilingual assessment in the Covid world.

OKM on avannut keskustelua kotoutumisen edistämisen uudistustarpeesta, koska hallituksen selonteko aiheesta on ollut lausuntokierroksella.

Olen viime aikoina pohtinut osallistujien aktivointia Teams-kokouksissa, teemaa, jota aiemmassakin kirjoituksessani lyhyesti sivusin.