8.1.2026
Kun arki sujuu ilman suurempia vaatimuksia, elämä tuntuu turvalliselta. Samalla tosin oppimisen prosessi pysähtyy.
Mukavuusalueella ihminen tekee asioita, jotka hän jo osaa. Hän vahvistaa olemassa olevaa tietoa, mutta ei rakenna uutta. Kaikki sujuu, koska mikään ei vaadi ponnistelua tai epävarmuuden sietämistä. Itsensä kehittäminen tapahtuu kuitenkin harvoin mukavuuden kautta, vaan usein vastentahtoisesti.
Oppiminen syntyy epämukavuudesta
Oppiminen ei synny toistosta, vaan muutoksesta. Jostain, mikä ei ole vielä hallussa. Jostain, mikä vaatii pysähtymistä, keskittymistä tai pientä epämukavuutta.
Näitä ovat tehtävät, joita lykkää herkästi. Hankalalta tuntuvat keskustelut. Vastuut, jotka paljastavat työn keskeneräisyyden.
Ilman haastetta ihminen ei opi uutta itsestään. Hän ei kohtaa rajojaan, eikä myöskään huomaa, miten paljon niissä olisi liikkumavaraa. Oppiminen on usein tehokkainta silloin, kun huomaa selviävänsä jostain, mikä tuntui aluksi liian vaativalta.
Mukavuusalueen pitää olla turva, ei kahle
Mukavuusalue ei ole vihollinen. Se on tarpeellinen paikka levätä. Mutta jos siitä tulee pysyvä olotila, se alkaa huomaamatta kaventaa elämää. Kysymys ei ole siitä, miten mukavuusalueelta “pääsee pois”, vaan siitä, miksi sinne haluaa jäädä.
Kirjoittaja Olli Niiranen on kiinteistöpalveluiden kouluttaja, joka tuli Taitotaloon jakamaan oppia ja oppimaan myös itse lisää. Hän on teknofriikki ja pitää työstään nostalgisella tavalla.
