Hyppää pääsisältöön
Kati Nurkkala blogi

Mitä olet oppinut viimeisen puolen vuoden aikana? Miten olet osaamisesi hankkinut? Voisiko tuo osaaminen olla sellaista, josta työyhteisösikin voisi hyötyä?

Pandemiavuosi opetti meille kaikille, miten tärkeää on ottaa haltuun uusia taitoja melko ripeästikin. Jos etäkokous saati etätyöskentely ei ollut entuudestaan tuttua, nyt se on jo arkipäivää. Moni meistä on ottanut monenlaista loikkaa oppiessaan uudenlaisia asioita. Työpaikat suunnittelevat kovaa vauhtia koronaexitiä ja hybridityö tuntuu olevan monen huulilla se uusi toivottu normaali. Meitä ympäröi radikaali toimintaympäristön muutos, joka on entistä nopeampaa ja kiihtyvää. Tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa. Muutos on monitahoinen, kompleksinen ja asioita joudutaan tulkitsemaan ja päätöksiäkin tehdään ilman varmaa tietoa uskomusten varassa.  

Jatkuva oppiminen on elinehtomme

Muutoksen vauhti edellyttää meiltä jatkuvaa oppimista. Opimme uusia taitoja läpi elämän, työssä, harrastuksissa, kollegoilta, verkostoissa, projekteissa, hankkeissa tai kouluttautumalla. Miten kaikkea sitä osaamista, jota myös vapaa-ajalla on kertynyt voisi hyödyntää työssä? Kuinka moni työpaikallasi tietää mitä osaamista sinulla oikeastaan on? Sitran tutkimusten mukaan kollegoilla kyllä on tietoa osaamisesta, mutta sitä ei ole ihan täysimittaisesti hyödynnetty. Varsinkin, jos tuo osaamisesi on jotain sellaista, mikä ei suoraan liity nykyiseen työhösi.  

Uuden oppiminen motivoi erityisesti, kun tietää, että opittua pystyy hyödyntämään melko pian arjessa. Oppiminen tuo myös hallinnan tunnetta ja vakautta elämään muutosten keskellä. Sitä kautta myös merkityksellisyyden kokemus vahvistuu. Työkollegani postasi hiljattain somessa saatuaan jonkin opintokokonaisuuden purkkiin, että itse oppiminen ja todistuksen saaminen on tietysti tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on yhteisöllisyyden kokemus ja yhdessä uuden asian haltuunotto. Yhteisöllisyys on parasta lääkettä myös vuorovaikutustaitojen oppimiseen. Lukion uusitussa opetussuunnitelmassa vuorovaikutustaidot on listattu yhdeksi osaamistavoitteeksi. Ilman näitä pehmeitä taitoja emme pärjää työelämässä. Voikin todeta, että yhdessäoppiminen koukuttaa, hyvällä tavalla.  

Tavoitteena, että jokainen tiimi keskustelee muutoksesta ja oppimisesta 

Muutos ja uudistuminen vaatii jatkuvaa uuden oppimista. Yksilöllä on omat toiveensa, oppimisunelmansa ja organisaatiolla omat strategiaan kytkeytyvät osaamistavoitteet. Työpaikoilla on herätty pohtimaan, miten jatkuvan muutoksen tuomaan haasteeseen tartutaan ja mitä tukea se vaatii.  

Käsite agile, ketterä, on yksi tämän päivän ismeistä, jota myös oppimisen yhteydessä käytetään.  Ketterä oppiminen on aika laaja käsite. Osa sitä on, kun tiimi ottaa yhdessä vastuuta oppimisestaan, joka on välttämätöntä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ketterä oppiminen edellyttää, että tiimissä vallitse luottamuksen ilmapiiri kokeilla, erehtyä tai ottaa uusiksi ilman pelkoa siitä, että jonkun ajatukset tulevat alas ammutuiksi. Esihenkilön rooli on olla sopimassa tavoitteista, fasilitoida ja innostaa porukkaa kohti yhteistä suuntaa valmentavalla otteella. Ja varmistaa, että positiivinen turvallisuus on läsnä. 

Tiimin on tärkeää määrittää yhteiset, toimintaan sidotut oppimistavoitteet ja keskustella säännöllisesti yhdessä missä niiden suhteen mennään. Yhteiset tavoitteet tukevat myös henkilökohtaista osaamisen kehittymisen suunnitelmaa. Näin jokaisen on myös helpompi hahmottaa olevansa osa isompaa systeemiä. Tiimi alkaa vähitellen nähdä, miten heidän yhteisten osaamisten muodostama kyvykkyys kytkeytyy koko organisaation toimintaan. Tiimi hahmottaa miten meidän tai toisen tiimin kyvykkyys muodostavat kokonaisuuden, jolla varmistetaan onnellisempi asiakaskokemus.  

Toivottavasti jokaisen tiimin kokousagendalle ilmestyy vakioaiheeksi oppiminen. Silloin tärkeälle aiheelle on varattu hetkensä. Toki tietoa voi ja pitää jakaa epämuodollisemminkin vaikkapa aamukahvin äärellä tai yhteisellä viestialustalla. Pääasia, että jakamisesta tulee enemmän sääntö kuin poikkeus. Se, että yksi tiimiläinen innostuu käymästään koulutuksen tai webinaarin sisällöstä, mutta ei jaa sitä koskaan omalle työyhteisölleen, ei palvele ketään. Idea ehtii sammua ennen kuin se on saanut mahdollisuuden jalostua käytäntöön. Ideoiden, ajatusten yhteisöllinen jakaminen esimerkiksi yhteisellä viestintäalustalla on tehokas tapa osallistaa kollegoita ja käynnistää yhteisöllistä ajattelua ja keskustelua.  

Oppimiskeskusteluissa kannattaa keskustella myös siitä, mitä kuluneen viikon, kuukauden tai muun seurantajakson aikana on opittu yhteisistä projekteista. Keskustellaan tiimin kanssa siitä, miten meni ja mitä voidaan ottaa opiksi tulevaisuuden projekteja ajatellen. Työtä kannattaa tuunata tiimin kesken, jatkuvasti parantaen ja ketterään kokeiluun kannustaen. Aina voidaan palata vanhaan, jos uusi tapa ei toiminutkaan. Oikeastaan oppiminen on jatkuvaa uuden kokeilua.  

Miten jatkuva oppiminen toteutuu ilman uupumista 

Uuden oppiminen on parhaimmillaan motivoivaa, mutta jatkuvana se voi uuvuttaa. Jatkuva tietotulva ja uudet asiat ympärillä saattavat aiheuttaa ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta. Joku saattaa kokea huonoa omaatuntoa, jos vapaalla kuuntelee hömppäkirjaa eikä asiapitoisia, esimerkiksi omaa työtä hyödyttäviä podcasteja.  

Uuden oppimisen aiheuttamaa uupumusta on tutkittu muun muassa Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksella. Oppimisen pitäisi olla hyvinvointia edistävää, riittävän syvää ja pitkäkestoista osaamista tuottavaa ja laajasti sovellettavaa. Oppija tarvitsee riittävästi tukea ja kannustusta, jotta ei kuormitu liikaa. Omien ajatusten jäsentämiseksi suositellaan itsereflektiota ja oppimispäiväkirjaakin, johon voi jäsentää ajatuksiaan esimerkiksi somesyötteiden tai webinaarin jälkeen.  Tulevaisuuden työelämässä nähdään ehkä entistä useammin oppimista tukevia coacheja, mentoreita, oppimismuotoilijoita tai oppimisen fasilitoijia. Itse seuraan mielenkiinnolla Joko-hanketta, joka keskittyy tutkimaan millainen lähijohtaminen edistää työelämässä tapahtuvan oppimisen tukemista.  

Ai niin, mitä itse olen oppinut viimeisen puolen vuoden aikana? Isommista kokonaisuuksista mainittakoon opiskelu coachiksi. Olen oppinut myös hyödyntämään muutamaa virtuaalista valkotaulua. Opin taidon organisaatiomme sisällä kollegaltani sekä toisen alustan käytön verkostotapaamisessa. Päätin saman tien, että hyödynnän toista välinettä itse fasilitoimassani sisäisessä palaverissa. Sanoin heti alkuun osallistujille, että nyt ollaan ekaa kertaa pappia kyydissä, joten homma ei suju ehkä aivan rasvatusti. Eivät ampuneet alas! Turvallisesti ja mukavassa ilmapiirissä sai kokeilla ja ottaa yhdessä haltuun uudehko työkalu. Ehkäpä joku osallistujista sai innon hyödyntää tuota välinettä omissa toteutuksissaan.  

Monella työpaikalla suunnitellaan siirtymistä niin sanottuun hybridityöhön. Toivottavasti pelisääntöjen määrittelyn yhteydessä keskustellaan myös siitä, mitä yhdessä oppimisen edistäminen meiltä jatkossa vaatii.  

Kysy lisää.

Kati Nurkkala
Kati Nurkkala
henkilöstöpäällikkö
020 746 1679